Kehystystyön tärkein vaihe on sen suunnittelu yhdessä asiakkaan kanssa. On mahtavaa huomata miten asiakas inspiroituu tarjoamistani vaihtoehdoista ja heittäytyy kokeilemaan teoksen ympärille yllättäviäkin värejä, muotoja ja materiaaleja.
Jotain mahdollisimman yksinkertaista vai jotain vähän enemmän?
Skandinaavinen sisustus on tullut tunnetuksi pelkistyneisyydestään ja hillitystä väriskaalasta. Joitakin aikoja sitten muodissa oli täysin valkoinen sisustus.
Me suomalaiset olemme vaatimatonta kansaa, emme halua pitää itsestämme ääntä emmekä pröystäillä kodeillamme. Monesti teemme sisustuksessakin turvallisia valintoja. "Jotain mahdollisimman yksinkertaista" on toive, jonka kuulen asiakkaan suusta kaikista useimmiten. Ja onhan yksinkertaisuus tyylikästä, sitä ei voi kiistää. Mahdollisimman yksinkertaiset ja tyylikkäät kehystysvalinnat puolustavat monesti paikkaansa ja ovat ainoa oikea valinta tiettyihin tilanteisiin. Minimalismi voi olla juuri "se juttu", joka tekee kodista upean. Hyvin värikäs ja aiheeltaan runsas taideteos voi myös tarvita ympärilleen jotain selkeää ja rauhoittavaa.
Jonkinlaista muutosta tähän minimalismiin on kuitenkin ilmassa: Kehystäjäurani alkuvuosina oli erittäin harvinaista, että kehystyksiin olisi valittu värillisiä paspartuupahveja - valkoinen oli itsestäänselvä ja ehdoton valinta. Kehyksissä suosikkivärit olivat pitkään musta, tammi ja valkoinen. Nykyisin saan kuitenkin yhä useammin todeta, että tarjoamani värikäs paspartuupahvi tai koristeellinen kehys tulevat valituiksi. Mustien kehyslistojen myynti on viime vuosina suorastaan romahtanut. Tämän syksyn hittilista on ollut sinertävän-kuparinen upea italialaiskehys, jota itsekin suorastaan rakastan.
Onko liika liikaa?
Voisiko suomalaisessa sisustuksessa siis olla myös jotakin leikkisää, hauskaa ja yllättävää? Mitä jos taideteoksen ympärille laitettaisiinkin viininpunainen paspartuupahvi ja ihana koristeellinen kultaraami? Tai jos pikkuruisen teoksen ympärille laitettaisiin valtavat kultakehykset tai todella leveä paspartuupahvi? Voisiko taulu seinällä olla enemmän kuin "vain taulu", voisiko se olla katseenvangitsija - todellinen sisustuselementti ja huoneen kruunu? Tällainen ajattelu nostaa kehystyksen suunnittelun aivan eri tasolle; enää ei ole tarkoitus vain suojata teosta laadukkailla materiaaleilla (mikä sekin on ensiarvoisen tärkeää) vaan nostaa se myös sisustuksellisesti suurempaan rooliin.
Valintoja tehdessä on tietenkin aina tärkeintä edetä taideteoksen ehdoilla. Tarkoitus ei ole hukuttaa teosta kehyksiin ja laimentaa sen olemusta vaan päinvastoin: kehystyksen tärkeimpiä tehtäviä on korostaa taideteosta ja tuoda esiin sen parhaat puolet. Silti moni taideteos sietää ympärilleen näyttäviäkin elementtejä; värejä, struktuureja, tilaa ja kontrasteja. Siksi sanoisin, että on hyvin epätodennäköistä että suomalainen asiakas valitsisi niin sanotusti "överit" kehykset - arvostus pelkistyneisyyttä kohtaan on meissä niin lujassa, että jonkinlainen jarru sisimmästämme löytyy aina. Voin ilokseni todeta, että viime aikoina olen saanut tehdä paljon kauniita ja tyylikkäitä mutta silti värikkäitä ja leikkisiä kehystyksiä.
Kehystäminen voi olla tarinoita ja tunnetta
Minulle itselleni kehystäminen on saumaton osa taiteen maailmaa. Kehystys on taideteoksen koti ja osa sitä.
Kehystys voi joskus olla tarinallinen: se voi avartaa taideteoksen merkitystä tai johdattaa katsojan ajatuksia tiettyyn suuntaan. Kehystys voi tuoda taideteokselle ihan uusia merkityksiä tai luoda kiinnostavaa ristiriitaa. Monesti kehystyksellä voidaan myös korostaa jotakin tunnetta; jos lapsen taideteoksen ympärille valitaan kaunis koristeellinen kultakehys, sillä voidaan tuoda esiin lämpöä, rakkautta ja arvostusta tätä lasta kohtaan.
Minulle jokainen kehystystyö on arvokas ja tärkeä. Kehystettävän työn rahallisella arvolla ei niinkään ole merkitystä; tiedän, että työ on omistajalleen joka tapauksessa arvokas ja tärkeä kun se tuodaan kehystettäväksi. Monesti tunnearvo voittaa rahallisen arvon mennen tullen.
On etuoikeus saada inspiroitua omasta työstään päivittäin ja viikoittain. Hienoin palkinto minulle on, kun asiakas toteaa suunnitteluhetken päätteeksi innostuneena: "Enpä olisi ikinä itse tullut ajatelleeksi...!". Silloin tiedän, että olemme jakaneet saman inspiraation.
